Lasketun ajan laskemista

Poirot on juoni tyyppi. Kuukautiskiertoni on ollut, mitä sattuu, jo tovin. Kierron pituus on vaihdellut normaalin 28 päivän ja verenpainetta nostattavan 58 päivän välillä vuosikausia. Siitäpä sitä sitten laskemaan hedelmöittymisajankohtaa. Olen ihan silkalla mutuhuttuilulla ja arvailulla päättänyt lasketun ajan osuvan maaliskuun pikemmin kuin huhtikuun puolelle. Tarkan päivämäärän hedelmöittymiselle määräsi Tohtorimme, joka eräänä aamuna kuunteli vatsaani stetoskoopilla ja ilmoitti sitten diagnoosinsa: "Äiti kuule, isi [Ylitarkastaja siis] on laittanut tänne sinun mahaan vauvan yöllä. Et varmaan huomannut, onneksi mä kuulin sen stetoskoopilla."

Lienee tarpeetonta sanoa, että punaistuin kuin mikäkin pahainen teini, sillä Watsonin ajoitus osui kiusallisen oikeaan. Hetken pohdin, oliko lapsi nähnyt ovenraosta jotain, mitä hänen ei välttämättä olisi tarvinnut nähdä, mutta torjuin sitten ajatuksen. Watson ei nimittäin yksinkertaisesti kykene liikkumaan luomatta monikymmendesibelistä mölyä toisin kuin Neiti Marple, joka puolestaan on vielä niin siunatun tyhmä pieni, ettei luultavasti pahasti traumatisoituisikaan, vaikka sattuisi makuuhuoneeseen kesken kaiken eksymäänkin. Toivokaamme silti, ettei tätä(kään) hypoteesia tarvitse todistella käytännössä.

Oli miten oli, näitä kvasitieteellisillä (eli tieteestä ikinä kuulemattomillakaan) metodeilla päätin lasketun ajan osuvan maaliskuun 27. päivään - plus/miinus viikko. Selvyys plus/miinus-problematiikkaan saataneen samalla keikalla, kun kierukka nyppäistään Poirot'n menoa häiritsemästä - toivottavasti jo ensi viikolla, mutta viimeistään sitä seuraavalla. Jollain kierolla tasolla taidan toivoa, että ajan saamisessa menisi kesäsulusta ja muista syistä johtuen sinne seuraavalle, elokuun ensimmäiselle kokonaiselle viikolle, jolloin raskausviikkoja olisi luultavasti jo sen verran, että mahdollinen sykekin näkyisi.

Ikipessimistinä olen tietenkin varma, että raskaus on kohdunulkoinen, tuulimuna ja/tai menee kesken kierukan poiston yhteydessä, mutta se ei sinänsä kuulu tänne. Huvittavinta tilanteessa taitaa olla se, miten hirveästi minä, kaksi lasta vahinkoluomuna ja kivunlievitystä rukoillen synnyttänyt nainen, pelkään yhden pikkuisen kierukan poistamista. Aioin konsultoida kotilääkäriämme, Googlea, aiheesta, mutta jänistin lopulta siitäkin. Enköhän saa aiheesta ensikäden tietoa valitettavan pian...

(rv. 5+0?)