Painavaa asiaa

Pahoinvointi tuntuu helpottaneen karvan verran. Tänään pystyin hyökkäämään lähimarkettiin yhdessä koko kaupunginosan eläkeläisten kanssa taistelemaan tarjousjauhelihoista jo ennen kaupan aukeamista. Koko kolmikko ruokittuna, pukeissa ja hiukset kammattuina ennen yhdeksää? Hyvä aamu normaalistikin. Sama litania ilman yhtään oksennusta? Paras aamu sitten positiivisen raskaustestin. 

Pahoinvointia tuuraamaan saapuivat onneksi turvotus ja ummetus. Hurraa! Raskausviikkoja ei ole kasassa vielä kuuttakaan, mutta tavalliset farkut näyttävät päälläni niin groteskeilta, ettei peilin edessä seistessä tiedä, pitäisikö itkeä, nauraa vai oksentaa. Onneksi pahoinvointi on, kuten sanottua, siirtynyt muille maille vierahille, joten vaihtoehtoja jäi vähemmän. Ananasta, vihreää teetä ja luumuja ääntä kohden - ei samaan aikaan kuitenkaan, sillä moisia mielitekoja en vielä ole ehtinyt kehittää. Mikä ei niillä lähde liikkeelle, on ärsyttävää. Vaikutusta odotellessa kaivoin naftaliinista äitiysfarkut. Ihmisten ilmoilla kävellessä olin varma siitä, että kaikki kyyläsivät vatsaani, mutta tuskinpa sentään.

Vatsaa on kuitenkin. Oli sitä jo entisestäänkin, sekä Watson että Marple jättivät raskauksistaan muistoksi kaksi ja puoli kiloa kumpainenkin. Painoni on siis jo lähtötilanteessa eri kymmenluvulla kuin edellisraskauksissa, ja painoindeksikin näyttää kivunneen 25,1:en, mokoma ruoja. Vaikka ennen raskautta laihdutinkin muutaman kilon, se ei tässä tilanteessa juuri lohduta. Niinpä olen keskenäni pohtinut, että tästä raskaudesta riittäisi ruhooni lisätyt 12 kiloa edellisten 15-17 kilon sijasta. Pyöreä kymppi olisi ihan uskomattoman mahtava juttu, mutta saattaa jäädä haaveeksi.

Tällä hetkellä kotivaa'an mukaan painan yhden kilon enemmän kuin ennen plussatestiä. Tästä kirotusta kilosta osa on varmasti nestettä, mutta kuitenkin. Tahtoisin myös välttää raskausdiabetesdemonin majoittumisen kovia kokeneeseen kroppaani, joten lienee aihetta alkaa kiinnittää erityishuomiota sapuskan laatuun ja miksei määräänkin jo näillä viikoilla - ihan vaikka vain sen painopuolenkin vuoksi. Tarkoitus olisi myös joogailla ja vaunulenkkeillä sen verran, että syke vähän nousee, mahdollisuuksien mukaan päivittäin.

Turhapa tässä on kovin kauaskantoisia suunnitelmia silti vielä tehdä, sillä raskausviikkoja on kovin, kovin vähän, ja kierukanpoistokeikkakin häämöttää vasta kaukana tulevaisuudessa - ensi viikon torstaina, jos tarkkoja ollaan. Watson ja Marple pääsevät leikkimään ystäväperheen luo siksi aikaa, sillä Ylitarkastaja on tietysti töissä. Herkkujen vähintäminen ja jonkin sortin säännöllinen liikunta tuskin ovat pahasta, vaikka Poirot päättäisikin kierukan mukana poistua rakennuksesta.

(Ja olemmehan me Ylitarkastajan kanssa pohtineet sisarusrattaita, nukkumajärjestelyitä ja muita juttuja teoriatasolla jo viikon verran, sillä hyvin suunniteltu on kuulemma puoliksi tehty.)

(rv. 5+5?)