Arkeilua

Kävimme viikonloppuna koko perheen voimin idyllisellä huvipuistoretkellä Tampereen suunnalla. Lippuihin hujahti reilu satanen, vaikka Marple pääsikin mukaan ilmaiseksi. Viivyimme huvipuistoalueella aika tasan neljä (4) tuntia, joista kaksi (2) Watson karjui räkä poskella, koska oli 101-senttisellä varrellaan liian pieni lähes kaikkiin laitteisiin, ja possujunat sun muut ovat kuulemma vauvoille. Plääh. Delfiinit olivat onneksi molempien ipanoiden mieleen ja hormonihirviöäitinsä itki esitystä katsoessaan hormoni-itkujaan, koska delfiini. Ihan loogista - ainakin jossain todellisuudessa.

Riehumareissu imi mehut koko jengistä, ja muutama päivä on mennyt vain lattialle kasautuvia leivänmuruja sohvan ja maton alle potkiessa. Poirot'lla on ilmeisesti joku kasvu- ja kehitysspurtti päällänsä, sillä minä olen aivan onnettoman uupunut. Katkaisin epätoivon hetkellä jopa plussatestistä asti jatkuneen kahvilakkoni vain todetakseni, että jo kahvin tuoksu saa minut oksentamaan. (Onneksi tämä selvisi eräänä aamuna kotioloissa eikä seuraavan päivän vierailulla anopin luona.) Tee onneksi helpottaa hieman koomaisuutta kofeiiniresistenssin palattua ns. normaalille tasolle, kun en enää juo viittä tai kuutta muumimukillista yönmustaa elämännektariinia, kuten ennen plussatestiä. 

Painopuolella meno näyttää mukavalta. Sokerivieroitusoireet ovat helpottaneet niissä määrin, että uskaltauduin tänään ostamaan itselleni neljän irtokarkin pussin. En saanut syötyä niistä kuin kaksi, kun makeus alkoi jo ällöttää, ja päätin säästää Susu-palan ja salmiakkipääkallon illaksi. Vaakakin näyttää lounasaikaan vaatteet päällä saman verran kuin aamulla alusvaatteisilla plussatestiä seuraavana päivänä, eli hiukan on nestettä ja muuta kuonaa tainnut koneesta poistua. Mitään varsinaista laihdutuskuuria en aio tietenkään tähän elämänväliin nykäistä, vaan ihan yksinkertaisesti kytätä vähän tarkemmin, mitä suuhuni laitan. Käytännössä välttelen nopeita hiilihydraatteja ja yritän pitää kiinni säännöllisestä ruokailurytmistä. Helpommin sanottu kuin tehty kahden kääpiöhirviön pyörityksessä.

Ylihuominen kierukkaoperaatio ja lasketun ajan määritys ei ainakaan vielä pelota tai jännitä. Fiksuna ja filmaattisena tyyppinä olen keskittänyt vähän energiani ja alitajuntani resurssit jo synnytyksen panikointiin. Neiti Marplen synnytys jätti jonkinasteiset traumat (joita ehkä täälläkin tulen käsittelemään), joten pelkopolin kautta taidan tällä kertaa synnyttelemään suunnata. Sektiota en kuitenkaan tahdo, ellei se jostain syystä ole lääketieteellisesti välttämätöntä. Oli miten oli, nämä jutut olisi ehkä fiksuinta jättää ajatustasolle muhimaan vielä parin raskauskolmanneksen ajaksi, mikä on kylläkin yllättävän hankalaa, kun vedet menevät joka yö vähintään kerran.

Nyt jätän lörpöttelyt sikseen ja lastaan itseni päiväristeilylle Höyhensaarille. Jälkikasvusto kuorsaa osittain, osittain leikkii melko hiljaa sängyssään, ja Ylitarkastaja häärää hellan ääressä hajuherkän vaimonsa sijasta, joten montaa yhtä hyvää mahdollisuutta ei tämän vuorokauden puolella taida tulla.

(rv. 6+5?)