Tämä katsaus on ehkä hieman huijausversio, sillä minä olen tiennyt raskaudesta vasta kolmisen viikkoa, mutta pyrkikäämme olemaan takertumatta moisiin sivuseikkoihin. Jatkon kannalta (mikäli Poirot siis päättää kyydissä pysyä, jossittelua ei sovi unohtaa ainakaan ensimmäisen kolmanneksen puolella) on helpointa raportoida neljällä jaollisten raskausviikkojen kilahtaessa mittariin, joten sen mukaan on mentävä. Raskausdementiaa ei parane aliarvioida.
Keskustelupalstoilla ja leikkipuistojen khuuleissa mammajengeissä puhutaan muuten poksuvista raskausviikoista. Aika hassu mielikuva syntyy moisesta kielikuvasta.
No niin, asiaan. Menneeseen kuukauteen mahtuu useita merkittäviä raskaudellisia virstanpylväitä, joista olennaisimmat lienevät raskauden toteaminen, kierukan poistaminen ja raskauden jatkuminen siitä huolimatta. Neuvolakäyntejä tähän kuukauteen mahtui nolla (0), joskin yksi (1) lääkärikäynti oli ehkä sitäkin hyödyllisempi. Näiden edellä listattujen Hurjan Jännittävien Asioiden lisäksi mukaan on oirerintamalla mahtunut ainakin pahoinvointia, kylpyhuoneiden kattava laatoitusoperaatio, supistustuntemuksia, venymiskipuja ja itkuherkkyyttä. Niin ja turvotusta. Paljon turvotusta. Kilokaupalla.
Painoa on alkutilanteeseen nähden kertynyt -1,5 kg, mikä on oikeastaan varsin mainio juttu, vaikka raskausaikana ei laihduttaa kovin paranisikaan. Kahdessa miinuskilossa käytiin, mutta toisaalta niin käytiin yhdessä pluskilossakin, joskaan ei tässä järjestyksessä. Poistunut paino on enimmäkseen nestettä, jota en välttämättä tule kaipaamaan. Raskausvaatteita (-housuja siis) olen käyttänyt pahimpina turbopäivinä - ja myös silloin, jos suosikkifarkkuni ovat pesussa. Painonhallintaa helpottaa se, että oikeastaan ainoat mielitekoni ja himoni kohdistuvat verigreippeihin, joita eräänä iltapäivänä söin kolme. Hups.
Pahin järkytys positiivisesta raskaustestituloksesta alkaa hiukan helpottaa, vaikka välillä Tri Watsonin ja Nti Marplen vetäessä poikkeuksellisen komeita kiukkukohtauksia synkronoidusti sitä miettii, mihin hiivattiin sitä onkaan ryhtymässä. Mitään isoja päätöksiä ja hankintoja ei olla vielä tehty, koska raskaus on kaikesta huolimatta vielä niin kovin aluillaan, mutta saattaapa olla, että bongasin meille (tai siis Poirot'lle) ryöstöhintaisen turvakaukalon, jota en voinut jättää ostamatta. Hups. Myyn sen sitten samalla hinnalla eteenpäin, jos Poirot päättää jättää meille saapumatta. Puoli-innoissani (euronkuvat silmissäni kiiluen) olen myös päättänyt käydä Watsonin ja Marplen vaatevarannot läpi ja roudata kierrätykseen ja kirppiksille tavaraa sen verran, että uusille saadaan tilaa: iso osa vauvanvaatteistamme ostettiin käytettyinä Watsonille, ja Marplen puklujen jälkeen ne alkavat olla sen sortin lumppuja, että niistä ei saisi edes matonkuteita. Tavarapuolesta pitäisi varmaan muutenkin vääntää oma tekstinsä lähitulevaisuudessa.
Tällä hetkellä veikkaisin Poirot'n olevan omeletti eli siis munakas. Selvällä suomella sanottuna arvelen alkioni kantavan Y-kromosomia, eli minulla on poikaolo, vaikka toisaalta toivon tyttöä. Ylitarkastaja arvelee Poirot'n olevan tyttö. Arviomme menevät siis tismalleen samoin kuin edellisissä kahdessa raskaudessa, ja kuten fiksuimmat ehkä päättelivät, osumatarkkuutemme on ollut molemmilla aika tasan 50 % luokkaa. Kolmas, ratkaiseva kierros siis määrittelee voittajan tällä saralla.
Jotta tämä olisi vakavastiotettava raskausblogi, minun pitäisi kai liittää tähän(kin) päivätty ja raskausviikotettu kuva masuasukkini yksiöstä. (Hahahaa!) Valitettavasti vietin tänään erinomaisen illan ystävättäreni kanssa kaupungilla mässäillen, maailmaa parantaen ja muuten juoruten, joten kuvattavaa todellakin piisaisi, sen verran juusto-valkosipulipurilainen pötsiäni turvottaa. Mutta rehellisesti sanottuna en näe vatsaa olevan juuri enempää kuin lievästi ylipainoisessa lähtötilanteessakaan, joten en taida jaksaa sitä tähän kuvatakaan. Ehkä sitten, kun on jotain kuvattavaakin.
Kolmas raskauskuukausi pyörähtää käyntiin, viimeinen tätä ensimmäistä kolmannesta. Aika hurjaa. Parin viikon päästä pitäisi siis kai alkaa puolitosissaan pohtia, miten vauvauutinen kerrotaan minun ja Ylitarkastajan vanhemmille. Apuva!
(rv. 8+0)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti