Mahavalas kävi neuvolassa, kierros 1.

Arvatkaapa kahdesti, kumpi versio tarinasta toteutui tämänaamuisella neuvolareissulla.

1. Rauhallisen aamun jälkeen kävelin rauhallisesti kaunista ulkoilupolkureittiä pitkin kohti parin kilometrin päässä olevaa neuvolarakennusta nauttien kauniista alkusyksyisestä aamusta. Perille päästyäni jätin virtsanäytteen, punnitsin itseni ja istuin odotusaulaan selailemaan odotusaiheisia lehtiä selailemaan, kunnes tuttu neuvolatyöntekijä kutsui minut nimeltä huoneeseensa. Kävimme rauhassa läpi huolellisesti täyttämäni esitietolomakkeen, katsoimme verikoelähetteet kuntoon ja vaihdoimme kuulumiset, kunnes oli aika mitata hemoglobiini ja verenpaine, jotka molemmat olivat erinomaisella tasolla. Sovimme seuraavan käyntiajan lääkärille parin viikon päähän, vaihdoimme hyvästit, ja pääsin taas nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta.

2. Juoksin bussipysäkiltä viimeiset sata metriä neuvolaan jo valmiiksi myöhässä syljeskellen keuhkonpalasia ja nieltyjä kyyneleitä. Kamala aamu, jonka kruunasi päiväkotiin surkeasti nyyhkyttäen jäänyt Watson. Neuvolassa onnistuin hiki päässä tirauttamaan olemattoman kokoisen näytteen kertakäyttömukiin ennen kuin hölkkäsin vesipulloni sisällön avulla hengitysröörejäni voidellen istumaan tuttuun, vähän kolkkoonkin huoneeseen. Onneksi tutulla neuvolakätilöllä oli ilmeisesti yhtä levoton aamu takanaan kuin minulla, ja höpöttelimme kaikkea kummallista, kunnes havahduimme siihen tosiasiaan, että ilmeisesti jotain järkevääkin piti tehdä. Koska hän oli unohtanut lähettää minulle esitietolomakkeet enkä moisia oikein ollut kaivannutkaan, kävimme läpi edellisraskauden ensikäynnille tuomani lapun ja teimme tarvittavat muutokset. Ehdin jo lähteä ovesta ulos, kun hoksasin, että yleensähän sovitaan seuraava käyntiaika ennen käynnin lopetusta, ja käännyin kannoillani lääkäriaikaa järjestämään.

No niinpä niin. Onneksi verenpaine oli minulle ylimaallisen hyvä, hemoglobiini varsin kelvollinen, virtsanäyte puhdas ja painoakin oli tullut maltillisesti. Edellisraskauksissa tähän mennessä mokomaa oli kertynyt jo nelisen kiloa (!), kun nyt olen yhä lähtöpainossani. Verikoelähetteet muistettiin laittaa matkaan, samoin sokerirasitukseen mokoma, ja lupasipa kätilökulta minun pääsevän pelkopolille käsittelemään Marplen synnytystä, mikäli koen sen vielä parin-kolmen kuukauden päästä tarpeelliseksi. Jes! Sydänääniä oltaisiin voitu etsiä, mutta päätin lopulta, etten tahdo moista. Alkaisin vain panikoida ja kiipeillä seinille, jos ja kun niitä ei läskivarantojeni läpi kuultaisi. Lääkäriaikakin muistettiin lopulta järjestää, ja se on luvassa pari päivää np-ultran jälkeen syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla. Valtakunnassa loppujen lopuksi kaikki hyvin siis.

Kotimatkalla selasin läpi laukustani löytyvää parin kilon painoista lukumateriaalisettiä, josta osa jäi suoraan paperinkeräysastiaan. Ruokasuositukset ovat edelliskerrasta muuttuneet seuduilla näillä sen verran, että rooibostee on lisätty ei-suositeltavien joukkoon, kun taas sallittujen makeutusaineiden listaa jatkamaan on sikiytynyt stevioglykosidi (E 960) eli kavereiden kesken Stevia. Jes, enemmän limuvaihtoehtoja sitten, kun raskausdiabetes aikanaan diagnosoidaan! Neuvolakortin kannet ovat ehkäpä rumimmat ikinä, ja pengoinkin jo kangasvarastojani etsien sopivia puuvillakankaita uuden mokoman tekemistä varten. Jospa tekisin kerralla sen verran tujumman setin, että sinne sopisivat kaikkien 2,25 kakaran neuvolakortit, minun äitiysneuvolakorttini ja jälkikasvuston KELA-kortit.

Koska kaikki on dokumentoitava blogiin, dokumentoitakoon myös neuvolakortin sisältö. 

Raskausviikko: 9+6

Paino: ± 0 lähtöpainoon

Hemoglobiini: 132

Virtsa (prot./gluk./bakt.):  - - -

Verenpaine : 118/72

Tästä se lähtee, aika huimaa. Päivän päätösrintamalla on päätetty Watsonin saavan viettää pitkän viikonlopun kotosalla ja kutsua taas kerran tulevat isovanhemmat Neiti Marplen puolitoistavuotissyntymäpäiväkakkukahveille syyskuun loppupuolella (np-ultran jälkeen), jolloin heitämme raskausuutisen mokomien naamalle. Aika hiivatin kuumottavaa - taas kerran. 

(rv. 9+6)