Atsiu!

Kymmenes raskausviikko on jo melkein puolivälissä, ja minä olen ehkä vetämättömämpi kuin ikinä raskausaikana. En tiedä, vaikuttaako uupumuskertoimeen enemmän se, että hoidettavia lapsia on taas yksi enemmän kuin edellisraskaudessa, vaiko kenties tämä koko perhettä vaivaava flunssa. Ette uskoisi, jos yrittäisin sanoin kuvailla, miten paljon räkää muodostaa yhteismassaltaan noin kolmikymmenkiloinen ja summattuna vähän yli keskivertosuomalaismiehen pituinen alle kouluikäinen sisarusparivaljakko. Toinen myyttiset mittasuhteet saavuttava tekijä räkärintamalla on se, millaiseen kuntoon muutaman päivän jatkunut lämpöily, räkäily ja kurkkukipuilu saattaa aikuisen naisen. Manflu on jo sen verran laajalti tunnettu ilmiö, että siihen pureutuminen tässä mediassa olisi turhaa - eikä vähiten siksi, että Ylitarkastaja on 4,5-henkisestä perheyksiköstämme ainoa, joka on pystynyt hoitamaan (työ)velvoitteensa lähes ilman vikinöitä.  En voi kuitenkaan olla jakamatta tätä Pinterestin syövereissä vastaan tullutta kuvaa.

On räkätaudista silti hyötyäkin. Olen saanut pestyä vessan ja hoidettua tiskihommat kakomatta ensimmäistä kertaa noin kuukauteen! Perjantaina odotin töissä hirmuista asiakaspalvelumanalaa kiukkuisine täteineen kaikkineen, mutta pomon katsahdettua minuun kerran löysin itseni takahuoneesta inventoimasta teekuppi kädessäni. Ei paha ollenkaan! Lisäksi halikapinoiva ja -lakkoileva Neiti Marple on lämpöilypäivinään ollut ihastuttavan sylivauvaisa ja tunkenut kainaloon aina, kun istun ahterilleni tai asettaudun vaakatasoon. Kyllä kelpaa! (Tohtori Watson aloitti päiväkotitaipaleensa ja tankkaa läheisyyttä kotona ihan juuri niin paljon, kuin ennakkoon kuvittelinkin. Ja kiukuttelee, voi Luojan tähden, miten se lapsi kiukuttelee ja uhmaa ja ajaa minut hermoromahduksen partaalle!)

Alkavalla viikolla luvassa on psykologia hulluusongelmiini (hulluus ei ole mitään uutta, olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut vähintään koko aikuisikäni), normaalit kaksi tai kolme työpäivää sekä ihkaensimmäinen neuvolakäynti vanhalla, tutulla, ihanalla neuvolakätilötädillä, vaikka en hänen alueellaan enää asukaan. Näinköhän sitä raskausviikoilla 9+6 kokeillaan jo niitä sydänääniäkin kuunnella? Palaan viimeistään keskiviikkona raportoimaan tämän jännittävän sivujuonen (ja muiden neuvolakuulumisten) etenemisestä.

(rv. 9+3)